Tapahtui kummia, metsä tuli kotiin

Ai, tää on taas tää päivä, kun metsä kasvaa sisään...

Killi, eihän sua pelota? Tää on sellanen jännä juttu, joka tulee kerran vuodessa. Siihen tottuu kyllä ja se katoaa jossakin vaiheessa takaisin metsään. Sullehan tää onkin ihan uusi juttu.

Ahas, ihan tää mullekin muistuu mieleen, varsinkin haju. Näitähän saa nakertaa, jos oikein muistan...

Killi, sinä olit meidän lahjamme viime vuonna ja tää koti oli meidän lahja sinulle. Mutta kyllä tää kiiltävä paperikin on ihan kiva- kuka käy kysymässä, että Äiskä rytistäis sen palloksi? Mene sää, kun oot sen kanssa syliväleissä!

Hyvvee Joolua!

Halluumme toevottaa kaekille hyvvee ja raahallista joolua! Ehtikee itellenne raahallinen, lämmin ja vakkaa paekka nokosille!

Kissakuvahaaste 90: Oma koti

Tän viikon kissakuvahaasteessa oli Oma koti. Mä haluisin näyttää meidän kodin lempipaikat. Tää tuoli on mun lemppari. Viirulle taas on tehty oma peti laatikkoon. Se kun rakastaa laatikoita. Killi käy sitten sähläämässä vähän joka paikassa, silloin kun se ei oo Äiskän sylissä. Tässäkin noi mun kaverit on tapansa mukaan ihan tärähtäneitä ja täydessä nahinassa keskenään. Niinko melkein aina.

Mullon aina puhelin valmiina, että voin soittaa eläinsuojeluun. Mut kun on heitetty lapsena ulos omaa kotoani pakkaseen, enkä vieläkään luota siitä syystä kaikkiin ihmisiin. No Äiskään mä luotan kyllä, mutta varma on aina varma, eikös vaan.

Tää matto on meidän kaikkien lempipaikka. Me käydään kellimässä tän päällä. Varsinkin talvella siitä saa kivat sähärit, se kun on täyttä villaa. Killinkin ensimmäinen juttu täällä meidän omassa kotona, sen uudessa kotona, oli kelliä tällä matolla. Se oli ekaks pari tuntia kaapin alla, mutta huomasi heti, että tämä juttu on niin jees, että ei kannata piilotella.

Äiskä ja muut nauroi ittensä kipeiksi Killin tempulle, se oli niistä niin hauskaa, että Killikin kävi heti kierimässä samalla matolla kuin me muutkin ;o)

Kissakuvahaaste 89: Peppu

"Kyllä puhasta olla pittää, sano entinen akka ku kissalla pöytää pyyhki...." Vai miten se oli? Puhtaus on puoliruokaa meidänkin perheessä. Peräpeili pitää pitää puhtaana ja hajuttomana, kun Killillä on huono tapa työntää nenänsä joka paikkaan...

Outoa!

Tehtävänanto: "Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä.Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä.Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

Sirpa ja Kollo haastoivat meidät kertomaan 5 outoa asiaa elämästämme. Rohkeana tyttönä aloitan:

1. En ikinä--siis-ikinä -kuuna- päivänä-- mene yksin syömään kupille. Äiskän täytyy tulla minua silittämään ja antamaan lupa, ennenkuin haukkaan. Muussa tapauksessa kierin sen jaloissa niin pitkään, että se huomaa.

2. En kehrää, mutta hyrisen hiljaa ja vatsa liikkuu.

3. Olen ulkona pakkasessakin. Tosin silloin, kun on tosi kylmä, olen mieluummin sisällä. Onneksi meillä on kissaluukut, joista pääsee sisään ja ulos.

4. Minä olen kuin 2 kissaa yhdessä: kesäkissa ja talvikissa. Talvikissa on pulleampi ja tuuheampi.

5. Minä en aina jaksa kuunnella, joten saatan säikähtää kesken unien, jos minua nyitään. Minuahan ei saa nykiä ilman lupaa tai ottaa kiinni.


Sitte annan vuoron Viirulle:




1. No minä rakastan laatikoita. Jos nään laatikon, menen siihen nukkumaan. Aina. Ja kaikkialla.

2. Olen ollut elämäni 3 ensimmäistä vuotta sohvaperuna. Nyt pidän ulkoilemisesta.

3. Kun Äiskä tulee kotiin (nykyisin Iskäkin) juoksen sen luo ja nau-un koko matkan lyhyitä naukaisuja.

4. Laihduin kesän aikana puolet painostani koska en ole enää sohvaperuna.

5. Kun saan hiiripaistin, tuon sen sisälle, pudotan lattialle, kutsun muut syömään ja menen itse raksukupille.


Sitten meidän oudoin tyyppi Killi:





1. No mie kyylään Äiskää. Mie kulen sen kannoilla aina, ku se o kotona.

2. Uamulla mie meen sen sylliin istumaan. Mie tiijän, että se istuu sohvalle kahavin kanssa, niinpä mie juoksen sinne jo, ku se tulloo alakertaan. Joskus se männöö nojatuolille. Sillon mie mään perässä.

3. Mie istun Äiskän kanssa aina Tietsikalla ja kehreen. Niinko nytkin. Nyt minnuu nukuttaa nii, että silimät meinoo männä kiinni.

4. Mie säkätän, ku mie niän jottain mielenkiintosta ikkunasta tai kärpäsen.

5. Mie tykkeen kanoista ja oon aina niitten luona, kun mään ulos. Ne o miun kavereita.


Myöpä sitten huastetaan Joonas Mäykynen, Vieno, Baker, Wauhtitassut ja tietysti Röllö

Emme haasta Äiskää, sillä siltä löytyy omituisuuksia niin, että sen pää räjähtää, jos se miettii mitkä viisi olisivat tärkeintä!

Matkiapina

Joskus aikasemmin myö nähtii tiällä netissä pari kissoo, jotka lotkauttelivat koko ajan korviaan karvahatuks piän piälle. Myö ei ennee löyvetä sitä sivua, mutta haluttas lähettee terveisiä heille. Osataan sitä täälläkkii ja täähän on kivvoo lötkytellä näin!

Siis, hei...

... siis kuka ihime kehtoo seistä hännälläni????? Het pois siitä!!!!!!

Kissakuvahaaste 88: Yksinkertainen

Täh...mitä... minäkö yksinkertainen?

Mutsis oli...

Silitys-lauta

Hei Äeti, vaikka siulla se peukalo onkii kippee, niin voisitko tulla silittämmää???

Mie vaikka autan sinnuu pesussa....

Kissakuvahaaste 87: Kirja tai lehti

Myö ollaan kyllä iha sittee mieltä, että Äiskän pittäis kahtoo meitä eikä mittää lehtijä!

Kissakuvahaaste 85: Mustavalkoinen

Hämärässä kaikki kissat ovat harmaita... mutta mustassa pimeässä saattaa vilahtaa valkoinen nenänpää ja tassut... Olisiko se Seepra???

Tällä Seepralla löytyy valkoisista kavioista myös mustaa isänmaata.

Nyt on taas se aika vuodesta... että Äiskällä on asiaa

Äiskä sanoo, että taas se on nähnyt marketin seinällä ilmoituksia kissoista, jotka etsivät kotia.

Osa näistä etsii uutta kotia, osa vanhaa. Sitä, jossa ne olivat jo oman reviirinsä löytäneet.

Tämä on meidän Äiskälle arka paikka, sillä me olemme kaikki löytökissoja. Tai no Viiru ei oikeastaan ole löydetty, vaan joutui muuten vaan etsimään uuden kodin. Tämä on meidän Äiskälle arka paikka siksikin, koska Äiskä antaa meidän mennä ulos, ihan yksin, ilman valjaita ja valvontaa. Äiskä sanoo, että sille tulee paha mieli, kun se lukee kirjoituksia siitä, että kissaa ei missään nimessä saa laskea ulos. Äiskällä on ollut elämässään ennen meitä neljä kissaa, joista yksi oli siäkissa ja kolme ulkona käyvää. Yksikään kissoista ei lähtenyt omille teilleen. Nekin varmaan tykkäsivät Äiskästä ihan yhtä paljon kuin mekin.

Meidän Äiskä on Luomu. Luonnonmukaiseen eläimenhoitoon kuuluu se, että eläimellä on vapaus kulkea niinkuin haluaa. Tämä koskee lehmiä, kanoja, hevosia, kissoja, pässejä, lampaita, alpakoita... ja sekä kesällä että talvella. Mutta Äiskä sanoo myös, että Luonnonmukaisuus ja vastuuttomuus eivät ole sama asia. Luonnonmukaisuus tarkoittaa suurempaa vastuuta eiläimestä, kuin vain eläimen omistaminen ja hoitaminen: tämä käy vain meillä maalla, kaupungissa ei hänkään eläimiään ulos laittaisi yksin asfalttiviidakkoon rautahevosten keskelle. On aivan eri asia, kun pihasta alkaa kuusimetsä, kuin se, että seuraava naapuri on aivan aidan takana. Äiskä on jutellut myös meidän naapureiden kanssa siitä, haittaako heitä, jos kissat kulkevat heidän pihallaan. Yhtä naapuria lukuunottamatta kaikilla onkin oma kissa, useimmilla enemmänkin ja tämä yksi kissaton naapuri sitäpaitsi pitää kissoista, mutta ei voi itse otaa omaa, koska matkustelee paljon ulkomailla. Myös meillä käy naapurin kissakavereita, jopa meidän ruokakupilla, mutta ei Äiskää se haittaa, koska tietää, kenelle ne kissat kuuluvat ja jos ne meinaavat asettua taloksi, niin se käy viemässä ne takaisin kotiinsa... Tosin ei ole vielä tarvinnut, kun ne ovat vain meillä piipahtaneet ja palanneet omalle reviirilleen.

Meistä kolmesta huomaa hyvin, miten kissoilla on erilainen luonne: Hipsu kulkee paljon ulkona, Viiru pyörii pihapiirissä ja Killi Äiskän kantapäillä, joko ulkona tai sisällä. Meillä on kissaluukku, josta pääsee ulos ja sisään, joten meidän ei tarvitse ikinä pyytää päästä kumpaankaan suuntaan. Meillä on myös piharakennuksia ja kanala, jossa vierailemme kavereiden luona useinkin. Äiskä tahtoo sanoa tällä sitä, että kissa sopeutuu ja voi olla hyvin ihan yksinomaan sisäkissakin. Ainakaan Killiä ei sisälläolo haittaa. Verhoissa on ihan yhtä kiva kiivetä kuin puussa (tästä Hipsu on sitten eri mieltä).

Äiskä on tehnyt yhden ainoan teon, joka on hänen Luomu-elämäänsä vastaan. Luomu-eläimellä täytyisi olla oikeus hoitaa poikasiaan vapaasti, niin kauan kuin eläimen luonnolliseen rytmiin kuuluu. Meitä tämä ei koske, sillä meidät on kaikki steriloitu. Mutta hoidamme poikasten sijasta toisiamme!

Kissakuvahaaste 84: Tauko

Äiskäääää... jokos ny ois kahvetauvvon paekka??? Sie ku oot niitä vualijuttujas nii kovasti työstänny, nii jo voesit vähä hellittee ja tarjota omassa vualikahvilassas kahvetta kaikille. Eikös vuan???

Myö kyllä Viirun kanssa sitten voijjaa juuva ihan vuan vettä ja laalella: "On the watering holes of the well-to-doooooo"

Kissakuvahaaste 81: Portaat

ÄISKÄ HEI, NYT OTAT KYLLÄ SEN KUVAN JA LAITAT SINNE HUASTEESEEN!!! ETTEI JIÄ TUAS IHA VIIME TIPPAAN!!!

Jee.. jippii... Hipsu tuli kottiin

Jippii... tännään minulla olj onnen päevät! Ulukona sattaa vettä ihan älyttömästi ja Hipsukkii piätti tulla kottii nukkumaan. Mie piäsin ihan ensimmäestä kertoo ihan sen viereen ja lähelle. Ylleesä se o ihan itestää jossakkii ja mie oon Viirukaisen kanssa. Mutta nyt Viiru o ulukona ja mie Hipsun kaa :o)

Kissakuvahaaste79:Lähellä

Tiijättekö mitä?
Äiskä sannoo, että mie oon kyylä...


Se kovasti väettää, että mie muka työnnän nokkani sen joka asiaan... Mutta ei miulla oo nokkoo, linnulla on nokka!
No kyllähä miusta on kiva olla Äiskän lähellä, ku se tekköö niitä juttujaan. Sen juttujen kanssa on miustakkii niin kiva toohuta ja aattoo sitä Äiskee, ku se ei ite ossoo. Tässäkään se ei tienny, että villoo kannattaa lämmittöö, enneko sitä huovuttaa... kaiten...

Tässä myö vähä aateltiin yhessä aattoo sen plokin päevityksissä... No myö oltiin Viirun kanssa niin lähekkäin, että meille tuli kiva lämmin olo ja myö iha nukahettiin ja unohettiin Äiskän aattaminen :o)

Miusta Äiskä o niin kiva, että miusta on kiva olla sen lähellä aina. Harmi, että se nukkuu sen Ison Karvasen kanssa ja mie en sinne piäse... Mutta kyllä Viirunkii lähellä on iha kivvoo!

Lahja Äiskälle

Tiijättekö ku mie tykkeen Äiskästä niin paljon, että päätin tuua sille lahjan. Se ku oli siellä piimäplokissaan valittanu, että jiäkuapista ei löyvy mittään, niin mie aattelin tuuva sille vähän evästä. Tällä kerralla toin ihan kunnon möhkäleen, kattokee vaan, se on melekein miun kokone.

Mutta arvatkeepas mitä Äiskä sano? Se sano enstes, että "hyi" (niinko sille kenkä-lahjallekkii) ja sitten, että tämä paisti on aivan liian pieni sille... Mittees minä tälle tekisin, ko ite en näin issoo jaksa syyvä?

Hassu yö

Tiedättekö, mulle kävi viime yönä vähän hassusti. Mä oon yleensä hirveän hiljainen kissa ja paljon ulkona ja Äiti sanookin, että mua tuskin huomaa. Kaiken lisäksi olen musta, niin peityn varjoihin helposti.

No eilen illalla tulin kotiin ja päätin mennä sen Pikku Ihmisen huoneeseen nukkumaan, sen sänkyyn. Se nimittäin itse nukkuu nykyisin lattialla ja parvisängyllä on mun mielestä korkealla kivempi nukkua. No pikkuinen tuli itsekin nukkumaan ja se eikä Äiti huomanneet, että olen siellä parvella. Niinpä ne laittoivat oven kiinni.

Aamuyöstä mua alkoi pissittämään ja mietin kovasti, mitä tekisin. Tiedän, että Äiti puhuu hyvin kissaa, mutta olen ollut vähän epävarma Pikkuisen taidosta. Kävin kuitenkin varovasti naukaisemassa sen korvan juuressa. Se heräsi ja ymmärsi heti, mitä sanoin! Sen Pikkuisen Mummi on kertonut Äidille, että ainakin SveitsinKissaa se ymmärtää ja näkyy se ymmärtävän myös SuomenKissaa :o)

Kissakuvahaaste78 : Vaaleanpunainen

Nii, Äiskä sano, että pitäis löytyä vaaleanpunaista. Ja multahan sitäkii löytyy!

Äiskä sano, että minä oon hyvä esimerkki siitä, miten luonnossa värit asettuu ihan niiku niitte pittääkii. Mullakin on harmaata, valakosta ja vualeen punasta hyvässä sopusoinnussa. Minnuu kyllä vähä naararraa, ku Äiskä kertoo, että ne enstes luuli ja toivo, että mie olisin ollu Kolli... Ai tällä nenällä vai :o)

Kissakuvahaaste 77: Karva

Tänä uamuna Äiskä oli tuas sen mustan laatikon kanssa liikkeellä. Se sano, että sen pittää suaha joku karvakuva johonkii huasteeseen. No meillähä tok karvoja riittää vaikka muille jakkoo. Elläinliäkäriki sano, ettei oo ikinä nähny niin karvasia mahoja kuin Viirulla ja minulla o.

Äiskä sannoo, että se o aena ihmetelly, miten kissoin karvat oekeen muodostuu. Miulakkii ku on ihan viitivalakosia (arvatkaapa onko niiden puhtaanapitäminen työlästä) karvoja alla ja harmaata vaan iha karvan piässä. Äeskä sannookii, että joskus siitä näättää, että miusta on tulossa kalju, ku alushousut näkkyy alta ;o)

Mutta Äeskä sannoo, että sen lempikarvat on meijän viikset. Se sannoo, että viiksien asennosta se näkköö, millä tuulella myö ollaan.

No jos se kerta viiksistä tykkee, nii miksei se kasvata omia???

Äeskän yks lempisanonta onkii, että "Voe kissan viikset!"

Surullisia uutisia kanatallista :o(

Voi, voi... Äiskä kerto, että tipuja ei tuukkaa vielä. Se sano, että Kanaruouvan munat oli männy rikki ja ne oli ihan pilalla. Pesässä oli kuulema ollu yks pikkutipu, joka suatto olla yrittäny kuoriutua, mutta ei ollu elävä.

Äiskä siivos pesän ja laitto uusia munia Kanarouvan alle. Se kyllä sano, että syksy taitaa olla liian pitkällä ja haatomisvietti jo ohi. Mutta aina kannattaa kokkeilla, varsinkin kun Äiskä, Karvanen ja PikkuIhminen olivat kaikki iha surullisia niitte tipujen vuoksi ja haluamme kaikki uusia kavereita.

Eikö vieläkään???

Äeti, minä kysyn nyt ihan suoraan, joko ne tipuset on siellä? Sinä lupasit, että tämän viikon lopulla!

Mistä tipusista tuo pikkunen höpäjää, kerro minulle kans!

Minä voin luvata meidän kaikkien puolesta, että me ei tehdä niille mitään. Mehän olemme oman arvomme tuntevaa ylpeää hiirikissan sukua! Muistathan senkin pikkuisen lintusen, joka lensi sisään. Eihän me sillekään mitään tehty, vaikka se meitä kovasti kiinnostikin!

En jaksa oottaaaaaaa

Äeti hoi, niistä pitäs tulla tämmösiä... joko niitä näkyy

Minä kyllä olisin niille hyvä kaveri, kyllähän sinä tiijät ettäminusta ne kanat on kivoja. Mutta äeti, tiijätkö, kun valakone kana tekköö valakosia munia ja ruskea kana ruskeita, nii miks musta ei tee mustia? Ja tullooko meijjän tipuista keltasia vae mustija???
Siis tää o tylsää... en jaksa ennee oottoo. Ei oo ikinä mittää tekemistä...

Voe Äet, kerro heti!

Minnoon jo monta kertoo käyny siellä kanalassa kattomassa niitä kavereita, joiden munnoo yritin sillon talavella haatoo. Se kana-äeti, joka o istunu niitte munien piällä jo kolomatta viikkoo, istuu siinä vieläkkii. Kerro het,millo ne tiput syntyy!

Ei myö jakseta koko aikoo siellä olla vahtoomassa...

Kissakuvahaaste 76: Rosvo

Tämän viikon kissakuvahaasteen aiheena on Rosvo. Äiskä sanoi, että sen ei ole yhtään vaikeeta sanoa, kuka on viikon tähti. Se olen mie, Killi. Mie en kyllä yhtään tiijä miksi se niin sannoo. Minä kyllä kuulin, kun se sanoi sille karvaiselle oliolle ja sille vähän pienemmälle tyypille, että jos jotakin pientä on kadoksissa, kannattaa tarkastaa kaikki kengät.

Nonii, no onhan minusta ihan kiva laitella niihin kenkiin kaikenlaisia lahjoja. Kerran en jaksanu ihan syyvä Hipsun tuomaa Hiiri-paistia, niin laitoin sen jämän Äiskän kenkään sille lahjaksi. Se kyllä sitten oli ihan että Hyi Kamala... En tiijä miksi.

Toisen kerran kun ne teki meille kaikille uutta kylpyhuonetta ja ottivat vanhoja kipsilevyjä irti, niin mie vähän auttelin. Tiijjättekös, kun sähköjohtoja laitetaan semmosilla nipsuttimilla seinään kiinni. No se karvanen otti näitä nipsuttimia irti ja laittoi ne lattialle lojumaan ihan miten sattuu. Mie aattelin, että laitetaan ne talteen ja vein ne Äiskän kenkään. Se Karvanen sitten ihmetteli, että minne ne on hävinnyt ja sanoi minua Rosmoksi, kun ne lopulta Äiskän kengästä löytyi.

Tuossa kuvassa mie oon työn touhussa tänä aamuna!

Blogin päivitystä

Aattelin auttaa Äiskää vähän blogin päivitysten kanssa, mutta mua rupes ramasemaan jo alkuvaiheessa...

Muuttotouhuissa ja housut silityksen tarpeessa

Katse tulevaisuuteen. Mitähän sieltä mahtaa olla tulossa? Ihan jänskättää tämä oma blogi...

Kissan työt

Jos ei kerran hiirikissaksi huolita, niin paperipainoksi sitten

Ja pikkukaveri kisällin oppiin!

Kissakuvahaaste 75: Nimi

Hipsu sai nimensä tullessaan meille eläinsuojelusta. Sinne oli tuotu kaksi täysin samanlaista mustaa kissaa, jotka oli löydetty järven jäältä. Toisen nimi oli Tipsu ja toisen nimi oli Hippu. Jotenkin nuo kaksi nimeä yhdistyivät kotimatkalla mielessämme ja Hipsusta tuli Hipsu. Hipsua kutsutaan joskus myös Mustiksi, Hipsukaksi, Hipsun Tipsuksi ja Luonnonlapseksi.

No Viiruhan puolestaan on ihan Viiru ;o)Tyttö sanoo joskus Vieruksi ja välillä kutsumme myös Lehmäksi :o) Siis anteeksi kuinka, kuulen jonkun ajattelevan. Tuo Lehmä tulee japanilaisesta "Kissojen valtakunta" animesta, jossa Harun oppaana on Muta, jota välillä lehmäksikin haukutaan, kun on niin lihava. Viiru oli vielä toukokuussa sen verran tukevassa kunnossa, että sai tuon Lehmä-nimityksen. On tosin nyt hyvin filmaattisessa ja hoikassa kunnossa, kun liikkuu huomattavasti enemmän ja ruokaa säännöstellään.

Killin ei alunperin pitänyt edes jäädä meille, mutta kun tälle joulupukin kelkasta tippuneelle "Pikki-Killille" ei löytynyt muuta kotia, jäi tämä pikki-kissi kaikkien meidän iloksi. Tuntee myös nimet Karvakorva ja Pilli Pirnauskis.
Tyttömme leikittelee sanoilla ja kerran hän hoilotteli: "Ei mene meidän kissoilla hyvin, kun Vierulla on pieru housussaan ja Killillä on pillitys..."