Kissakuvahaaste 108: Ikkuna

Tää huaste tulloo nyt ihan oikeeseen paikkaan. Myö nimittäin ollaan nykyseltään ikkunarinsessoja! Tässä mie oottelen iha kiltisti jonossa, ku Hipsu meistä vanahimpana suap kattoo ensteks.

Hei Viiru, Äiskä lupas meille Tipunäköalan, mutta kissan viikset siellä mittää tipuja oo..

Siis hetkonen, kyllä musta siellä jottain o... siis kattokaas tytöt... hei on se, kyllä, tipu se on... ja niit o muute aika monta!

Kissakuvahaaste 100 : Keskipiste

Tämä keskipiste-asija pistää miut kyllä ihan miettimään. Ei myö niin hirveen (ite)keskeisijä olla, että meijän vois aina sannoo olla keskipisteenä. Kyllä se taetaa olla paremminkii nii, että äiskä o meijän keskipiste. Ainaskii nyt, ku myö ei olla nii paljo ulukona vuan pyöritään iha sen ympärillä, sillo ku se on kotona.

Kyllä vaen, nii se o. Silitähhä vähä lissee!

Kissakuvahaaste 99: Paini

Myö ollaan kovia tyttöjä painimaan. Myö ollaan melekein aina yhessä niinku paita ja peppu tai kaksoset. Tässäkkii olemme kui kaks marjaa, eikös...

Kissakuvahaaste 98: Kippo

Ku mää tulin vuos sitten tänne meijän kottiin, mie en ensteks tienny, mitä kaikkee mie voin tehä. Mie kattelin isojen tyttöjen raksukippoo... Mutta äiskäpä laittokii mulle ihan omat evväät ommaan kippoon. Ne raksut olivat ihan erilaisia ja se laitto mulle myös maitoo. Ensteks se laitto kippoon ihan tavallista maitoo, mutta mulle tuli ripuli. Niinpä se laittokii miun ihan ommoo maitoo. Mie oon muuten meijjän perheessä ainoo, joka juo maitoo. Hipsu ja Viiru juovat vuan vettä.

Kissakuvahaaste 90: Oma koti

Tän viikon kissakuvahaasteessa oli Oma koti. Mä haluisin näyttää meidän kodin lempipaikat. Tää tuoli on mun lemppari. Viirulle taas on tehty oma peti laatikkoon. Se kun rakastaa laatikoita. Killi käy sitten sähläämässä vähän joka paikassa, silloin kun se ei oo Äiskän sylissä. Tässäkin noi mun kaverit on tapansa mukaan ihan tärähtäneitä ja täydessä nahinassa keskenään. Niinko melkein aina.

Mullon aina puhelin valmiina, että voin soittaa eläinsuojeluun. Mut kun on heitetty lapsena ulos omaa kotoani pakkaseen, enkä vieläkään luota siitä syystä kaikkiin ihmisiin. No Äiskään mä luotan kyllä, mutta varma on aina varma, eikös vaan.

Tää matto on meidän kaikkien lempipaikka. Me käydään kellimässä tän päällä. Varsinkin talvella siitä saa kivat sähärit, se kun on täyttä villaa. Killinkin ensimmäinen juttu täällä meidän omassa kotona, sen uudessa kotona, oli kelliä tällä matolla. Se oli ekaks pari tuntia kaapin alla, mutta huomasi heti, että tämä juttu on niin jees, että ei kannata piilotella.

Äiskä ja muut nauroi ittensä kipeiksi Killin tempulle, se oli niistä niin hauskaa, että Killikin kävi heti kierimässä samalla matolla kuin me muutkin ;o)

Kissakuvahaaste 89: Peppu

"Kyllä puhasta olla pittää, sano entinen akka ku kissalla pöytää pyyhki...." Vai miten se oli? Puhtaus on puoliruokaa meidänkin perheessä. Peräpeili pitää pitää puhtaana ja hajuttomana, kun Killillä on huono tapa työntää nenänsä joka paikkaan...

Kissakuvahaaste 88: Yksinkertainen

Täh...mitä... minäkö yksinkertainen?

Mutsis oli...

Kissakuvahaaste 87: Kirja tai lehti

Myö ollaan kyllä iha sittee mieltä, että Äiskän pittäis kahtoo meitä eikä mittää lehtijä!

Kissakuvahaaste 85: Mustavalkoinen

Hämärässä kaikki kissat ovat harmaita... mutta mustassa pimeässä saattaa vilahtaa valkoinen nenänpää ja tassut... Olisiko se Seepra???

Tällä Seepralla löytyy valkoisista kavioista myös mustaa isänmaata.

Kissakuvahaaste 84: Tauko

Äiskäääää... jokos ny ois kahvetauvvon paekka??? Sie ku oot niitä vualijuttujas nii kovasti työstänny, nii jo voesit vähä hellittee ja tarjota omassa vualikahvilassas kahvetta kaikille. Eikös vuan???

Myö kyllä Viirun kanssa sitten voijjaa juuva ihan vuan vettä ja laalella: "On the watering holes of the well-to-doooooo"

Kissakuvahaaste 72: Kahdestaan

Tämä kuva -vaikka huono laadultaan onkin- on harvinaista herkkua:
a: Täysin mustasta kissasta on vaikea ottaa kuvaa. Yleensa kuvassa on vain musta varjo
b: Viirun seurana kuvassa oleva musta Hipsu on luonnonlapsi, joka viettää enemmän aikaa ulkona kuin sisällä, kesät-talvet. Hipsu löytyi kuutisen vuotta sitten järven jäältä ja tuotiin eläinsuojaan. Siellä sen oli (ihmisten lisäksi) ottanut huostaansa puna-valkoinen Hikko-poika (olivat ystävystyneet heti) ja nämä kaverukset haluttiin antaa uuteen kotiin parina. Pariskunta päätyi meille maalle, Hikko oli kuin kotonaan heti ensimmäisestä hetkestä, Hipsulta vei 2 vuotta, ennekuin pääsin kunnolla kosketuksiin.

Kaksi vuotta sitten Hikko löysi tiensä pään. Hikolta vapautuneeseen paikkaan saimme Viirun, joka oli tuttavaperheemme vastasyntyneen vauvan kiusana, kun pakkasi koko ajan vaunuihin- olihan siellä kivaa ja lämmintä. Hipsu olisi halunnut Viirun heti kaverikseen, mutta Viirupa pitikin enemmän ihmisistä ja Hipsun kanssa ystävystyi vasta usean kuukauden päästä.

Kolmas kaverimme on jouluna meille tiensä löytänyt Killi. Se löytyi makaamasta kanalastamme munan päältä ;o). Killi oli ilmeisestikin navettakissan pentu naapuristamme ja oli löytänyt tiensä meille Hipsun perässä (Hipsu kun haisee melko usein navetalle, kun tulee kotona käymään). Yritimme löytää Killille ensin joko vanhaa tai uutta kotia, mutta lopulta päätimme pitää sekä eläimille, että ihmisille ystävällisen pikkukissan meillä

Kissakuvahaaste 70: Sarjakuva

Jahas, täähän on mielenkiintoinen kissa...

Mitähän se on syänynnä?

Käviköhän se mun apajilla???

Hei kuule, älä sä mulle ala...

Mä näin sen kyllä ekaks!!!

Käsityöläisperheen kissistenteiltä onnistuu myös huovutus kaiken muun lisäksi. Ja ihan tappeluksi vetää, että kuka saa tehdä ensin :o)