Terve taas, Hipsu, kiva nähdä taas!!!Hipsu muutti tännään uuteen kottiin. Se sai yheltä meijjän Äiskän ja Iskän tuttavalta semmosen työtarjouksen, ettei se voinu siitä kieltäytyä. Se lähti hiirikissaks meleko lähelle meijjän entistä kotia, sen saman immeisen luo, joka otti meijjän nakkirakinkii jo vähän aikoo sitten.
Hipsun työsopimus o semmonen, että se on ensteks pari viikkoo ihan sisällä, että se ossoo ja tietää uuven kotisa. Sitte se piäsöö ulos. Ja tiijättekös, mikä o ihan parasta? Se, että sen talon nuapurina on semmonen luomufarmi, jossa on muutama kana ja muita kivoja elläimiä. Sen pikkufarmin omistaa entinen elläinliäkäri, joen Hipsu o sinne tervetullut kyllään, sillo ku sitä huvittaa. Ajatelkaas, ihan oikeita KANOJA. Kyllä meitä muita nyt harmittaa, ko ne kanat o niin kivoja.
Hipsu ei siis tottunnu olemaan sisällä. Se kyllä yritti kovasti ja se feromoni autto kyllä ja Hipsusta tuli iha raahallinen ja melekein kesy kissa. Se kuiteskii alako myös kakata joka paikkaan, myös ommaan hiekkalaatikkoosa. Meistä se oli vähä nolloo, ku myö luultii, että Äiskä eppäili vähä meitä kaikkia.
Mutta ny kaikki o hyvin, vaikka kyllä meille kaikille tulloo oikeesti ikävä, ko Hipsu oli nii kiva, vaikka olikii arka. Mutta meijjän pittää ny aatella Hipsun parasta ja sille on ihan varmasti parempi olla semmosessa paikassa, missä se piäsöö luvalla ja turvallisesti ulos.
Äiskä sano meille, että ehkä se kokkeiloo meille semmosia valjaita ja kävis vähä haistelemassa meijjän kanssa pihalla. Myö kyllä suatetaan vaikka tottuakkii, myö ku ollaa semmosia Äiskä-kyyliä, että tehhää iha mitä se vua meijjän pyytää tekemää!
Tässä myö vähä kokkeillaa meijjä peitevärejä. Eiks natsaakkii aika kivasti? 
