Myö muutettiin rivitalosta...
kerrostalloon. Täällä olis pari kämppää vapaanaMyö muutettiin Tsaddiin kuukausi sitten.
Se oli aika jännä reissu. Siellä meidän vanhassa kodissa Äiskä otti meijjät kiinni, Viirun ensteks. Viiru oli aika kooli katti. Se nimittäin hyppäs Äiskän sylistä kuljetuslaatikkoon iha omatoimisesti ja sano vaan kiitos Äiskä, mie tykkeen niin nukkua laatikossa nii.
Miulla oli iha oma laatikko ja minnuu vähän pelotti. Mie maukasin ensteks aika kovasti ja sanoin että sainhan mie sen edellisenkii matkan ilman laatikkoo matkustaa. Ei ne kuunnellu, vaan laittovat oven kiinni.
Minnuu pelotti vähän siinä laatikkoautossakkii, mutta kun mie näin, että Viiru oli iha rauhallinen, niin miekii laitoin suuni kiinni ja olin ku pissi sukassa. En sanonu koko matkan aikana sannaakaa, niinku ei Viirukaa.
Se laatikkoauto oli jännä. Se kuullosti ihan siltä, niinku iso kissa olisi kehränny. Ku myö tultiin perille, oli jo melko pimmeetä. Siellä pikkuhuoneessa, joka liikku ylöspäin niinku lintu, mie vähän kysäsin että minne mennään. Kun Äiskä päästi meijjät ulos laatikosta, myö huomattiin, että paikka oli uusi, mutta luolat, viidakko ja kaikki onkalot olivat ihan samoja kui siellä vanhassakkii paikassa.
Ja arvatkees mitä? Meillä on ny se oma huone... tai meillä on oikeestaan kaks, toisessa on vähän kylmempi ja siellä on hirveen isot ikkunat ja se äitin luppooma tipunäköala. Toinen taasen on lämmin, lämpimämpi ku mikkään meijjän aikasemmista huoneista ja se on rakennettu semmosesta kuorettomasta puusta.
Myö ollaan oikeesti hirveen tyytyväisiä ja meillä mennee tosi hyvin. Äiskä lupas laittaa kuvia meijjän kerrostalosta, sitten ku se saa kameran ladattua konneeseen. Mitä se sitten tarkottaakii...
