Nyt on taas se aika vuodesta... että Äiskällä on asiaa

Äiskä sanoo, että taas se on nähnyt marketin seinällä ilmoituksia kissoista, jotka etsivät kotia.

Osa näistä etsii uutta kotia, osa vanhaa. Sitä, jossa ne olivat jo oman reviirinsä löytäneet.

Tämä on meidän Äiskälle arka paikka, sillä me olemme kaikki löytökissoja. Tai no Viiru ei oikeastaan ole löydetty, vaan joutui muuten vaan etsimään uuden kodin. Tämä on meidän Äiskälle arka paikka siksikin, koska Äiskä antaa meidän mennä ulos, ihan yksin, ilman valjaita ja valvontaa. Äiskä sanoo, että sille tulee paha mieli, kun se lukee kirjoituksia siitä, että kissaa ei missään nimessä saa laskea ulos. Äiskällä on ollut elämässään ennen meitä neljä kissaa, joista yksi oli siäkissa ja kolme ulkona käyvää. Yksikään kissoista ei lähtenyt omille teilleen. Nekin varmaan tykkäsivät Äiskästä ihan yhtä paljon kuin mekin.

Meidän Äiskä on Luomu. Luonnonmukaiseen eläimenhoitoon kuuluu se, että eläimellä on vapaus kulkea niinkuin haluaa. Tämä koskee lehmiä, kanoja, hevosia, kissoja, pässejä, lampaita, alpakoita... ja sekä kesällä että talvella. Mutta Äiskä sanoo myös, että Luonnonmukaisuus ja vastuuttomuus eivät ole sama asia. Luonnonmukaisuus tarkoittaa suurempaa vastuuta eiläimestä, kuin vain eläimen omistaminen ja hoitaminen: tämä käy vain meillä maalla, kaupungissa ei hänkään eläimiään ulos laittaisi yksin asfalttiviidakkoon rautahevosten keskelle. On aivan eri asia, kun pihasta alkaa kuusimetsä, kuin se, että seuraava naapuri on aivan aidan takana. Äiskä on jutellut myös meidän naapureiden kanssa siitä, haittaako heitä, jos kissat kulkevat heidän pihallaan. Yhtä naapuria lukuunottamatta kaikilla onkin oma kissa, useimmilla enemmänkin ja tämä yksi kissaton naapuri sitäpaitsi pitää kissoista, mutta ei voi itse otaa omaa, koska matkustelee paljon ulkomailla. Myös meillä käy naapurin kissakavereita, jopa meidän ruokakupilla, mutta ei Äiskää se haittaa, koska tietää, kenelle ne kissat kuuluvat ja jos ne meinaavat asettua taloksi, niin se käy viemässä ne takaisin kotiinsa... Tosin ei ole vielä tarvinnut, kun ne ovat vain meillä piipahtaneet ja palanneet omalle reviirilleen.

Meistä kolmesta huomaa hyvin, miten kissoilla on erilainen luonne: Hipsu kulkee paljon ulkona, Viiru pyörii pihapiirissä ja Killi Äiskän kantapäillä, joko ulkona tai sisällä. Meillä on kissaluukku, josta pääsee ulos ja sisään, joten meidän ei tarvitse ikinä pyytää päästä kumpaankaan suuntaan. Meillä on myös piharakennuksia ja kanala, jossa vierailemme kavereiden luona useinkin. Äiskä tahtoo sanoa tällä sitä, että kissa sopeutuu ja voi olla hyvin ihan yksinomaan sisäkissakin. Ainakaan Killiä ei sisälläolo haittaa. Verhoissa on ihan yhtä kiva kiivetä kuin puussa (tästä Hipsu on sitten eri mieltä).

Äiskä on tehnyt yhden ainoan teon, joka on hänen Luomu-elämäänsä vastaan. Luomu-eläimellä täytyisi olla oikeus hoitaa poikasiaan vapaasti, niin kauan kuin eläimen luonnolliseen rytmiin kuuluu. Meitä tämä ei koske, sillä meidät on kaikki steriloitu. Mutta hoidamme poikasten sijasta toisiamme!